Su 27.4.2025 klo 12.00 Kino Kilta – SEF-erikoisnäytös
Kahdeksan surmanluotia
Åtta dödsskott. 1972. Television ensiesitys 29.3.–5.4.1972. Tuotanto: Yleisradio / TV 1 / Televisioteatteri. Ohjaus ja käsikirjoitus: Mikko Niskanen. Pääosissa: Mikko Niskanen (Pasi), Tarja-Tuulikki Tarsala (Pasin vaimo), Paavo Pentikäinen (Reiska), Tauno Paananen (Tanu), Elina Liimatainen (Ellu), Ari Vainiontaus (Ari), Mauno Argillander (Manu), Yrjö Liehunen (Kauppias), Kaarlo Wilska (saarnaaja), Kari Franck (puhuja iltamissa). Kesto: 316 min. Ikäraja: S. Esitysformaatti 35 mm.
Anniskelunäytös K18.
Näytökseen sisältyy kaksi 10–15 minuutin taukoa. Näytöksen kokonaiskesto n. 360 min (6 h).
Liput 15 euroa.
Ennen elokuvaa alustus: Aalto-yliopison vanhempi yliopistonlehtori Satu Kyösola kertoo teoksen vuonna 2022 ensiesitetystä restautoinnista.
”Mitä tapahtuu miehelle, jolla on heikot lähtöeväät”, pohti ohjaaja Mikko Niskanen muistelmateoksessaan Vaikea rooli (1971), ”lahjattomuutta, ammattitaidottomuutta, sukurasitusta, tavanomainen ankea lapsuus, juopotteleva ja väkivaltainen isä, katkera äiti, puutetta; sitten aikuisena kasvava perhe, elinkelvoton tila, työttömyyttä, velkaa, viinaa, maksamattomia veroja?”
Niskanen kirjoitti nämä sanat pian sen jälkeen, kun oli kuullut Pihtiputaan murhenäytelmästä, jossa pienviljelijä Tauno Pasanen oli keväällä 1969 ampunut kuoliaaksi neljä häntä hakemaan tullutta poliisia. Niskanen, joka oli itse kotoisin lähiseudulta Äänekoskelta ja tunsi tapahtumien elämänpiirin, päätti välittömästi tehdä aiheesta elokuvan. Pyrkimys selvittää tragedian taustat perinpohjaisesti ja moralisoimatta antoi elokuvalle ihanteelliset lähtökohdat.
Pihtiputaan tapausta riepoteltiin sensaatiolehdistössä vuosikausia, ja se olisi tarjonnut kaikki sosiaalipornon ainekset, mutta tulos oli hämmästyttävän erilainen: tapahtumat kehkeytyvät hiljakseen, pienviljelijäperheen ongelmat kasautuvat, ja orastavan hyvinvointivaltion järjestelmät tarjoavat enemmän kontrollia kuin apua. Ohjaajan itsensä riipaisevasti esittämä Pasi ei ole luonnostaan paha vaan yrittää muuttaa elämänsä suuntaa, raataa metsätöissä ja elättää perhettään, vaikka sortuukin lopulta tilanteen lohduttomuuteen.
Yleisradio lupautui mukaan hankkeeseen, olihan Niskanen tehnyt Ylelle useita kehuttuja elokuvia (mm. Elokuva jalostavasta rakkaudesta, 1967). Ohjaaja sai käyttöönsä oman kameran ja runsaasti työstöaikaa, ja lopputulos kasvoi moninkertaiseksi aiotusta. Koska elokuvaan oli saatava kohtauksia kaikkina vuodenaikoina, kuvaukset kestivät pitkään. Tämä vaikutti myös näyttelijävalintoihin, sillä teatterilaisia ei voinut irrottaa työstään näin pitkäksi aikaa.
Mukaan tuli lopulta vain muutama ammattinäyttelijä, keskeisinä televisioteatterilaiset Tarja-Tuulikki Tarsala pienviljelijän kovia kokevana vaimona ja Paavo Pentikäinen naapurina ja pontikankeittokaverina. Valtaosa muista näyttelijöistä oli paikkakuntalaisia ja muita amatöörejä, mikä oli elämänpiirin kuvaamisen kannalta onnellinen ratkaisu. Niskanen päätti olla turvautumatta myöskään ammattikirjoittajan apuun ja kirjoitti repliikkejä yhdessä näyttelijöiden kanssa näiden suihin sopiviksi.
Valmiin televisioelokuvan Kahdeksan surmanluotia kokonaiskestoksi tuli yli viisi tuntia, ja se esitettiin pääsiäisen tienoilla keväällä 1972. Se sai heti valmistuessaan erinomaisen vastaanoton ja keräsi televisioiden ääreen yli kaksi miljoonaa katsojaa. Myöhemmin se on luettu Niskasen päätyöksi ja yhdeksi kaikkien aikojen hienoimmista suomalaisista elokuvista. Kansainvälisestä maineesta todistaa elokuvan restaurointi, josta vastasi Martin Scorsesen luotsaama The World Cinema Project.
Kimmo Laine