La 12.4.2024 klo 14.00 Kino Kilta
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa
Skrattar bäst som skrattar sist. 1921. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Teuvo Puro. Käsikirjoitus: Erkki Karu. Pääosissa: Emil Autere (ylioppilas), Hemmo Kallio (eno). Pituus/kesto: 1400 m / 61 min. Ensi-ilta: 10.4.1921. Ikäraja: S. Esitysformaatti: DCP.
Näytöksen säestää Kari Mäkirannan orkesteri: Kari Mäkiranta, Karin Mäkiranta ja Kimmo Gröhn.
Näytöksen jälkeen klo 15.15–15.45 keskustelu elokuvasta tietokirjailija Kari Glödstafin kanssa.
Lyhyehköt farssit hallitsivat kotimaisen elokuvan maisemaa 1920-luvun alkuvuosina. Varhaisvaiheen vahvat miehet Erkki Karu ja Teuvo Puro kuvasivat kesällä 1920 ensimmäistä vakavampaa viritelmää, Ollin oppivuosia (1920), ja ottivat siinä sivussa muutamat ulkokuvat komediaan Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Vuotta myöhemmin valmistuneen ja ilmestyneen, hädin tuskin tunnin mittaisen elokuvan katseluohje sisältyy jo sen klassista sananlaskua lainaavaan nimeen: odotettavissa viatonta, vilpitöntä hupia kera pienen opetuksen.
Kattaus on aikansa komedialle totutun yläluokkainen ja henkilötyypit tuttuja. Hulttio ylioppilas elää huoletonta juopon elämää Helsingissä sahaa pyörittävän enonsa rahoilla. Rahahanat pysyvät auki, koska ylioppilas huijaa elävänsä kunniallista perhe-elämää. Kun eno päättää piipahtaa visiitille, ylioppilaan on hommattava jostain itselleen valeperhe. Seuraa liuta väärinkäsityksiä ja läheltä piti -tilanteita, kun häthätää kyhätty kulissi on romahtamaisillaan. Ovista ryntäillään sisään ja ulos ja välillä kurkistellaan avaimenreiästä.
Vauhdilla nimensä vihjaamaan ennalta määrättyyn lopputulokseen ryntäävä kokonaisuus elävöityy pienistä historiallisista yksityiskohdista: humalainen hurjastelu Helsingin eteläisen kantakaupungin kaduilla ohikulkijoiden pällistellessä vuoroin autoa ja vuoroin kameraa, sangen uusia ilmiöitä molemmat, sekä Rinteen veljekset Jalmari ja Joel kumpainenkin ensimmäisessä elokuvaroolissaan.
Kalle Toivonen