Ke 9.4.2025 klo 19.30 Kino Kilta
Jäämarssi
2011. Tuotanto: Illume. Ohjaus ja käsikirjoitus: Ville Suhonen. Kuvaus: Pekka Uotila. Leikkaus: Tuuli Kuittinen. Kesto: 85 min. Ensi-ilta: 2.10.2011 Yle. Ikäraja: S. Esitysformaatti: DCP.
Alkukuvana Pyhä yö. 2022, 6 min, DCP.
Vieraana Ville Suhonen.
Luontokuvausten rinnalla toinen Ville Suhosen kiinnostuksen kohteista on ollut Suomen 1900-luvun historia sotineen. Suhosen katse on kiinnittynyt vastarinnan edustajiin, kuten aseistakieltäytyjä Arndt Pekuriseen (Ikuiseen rauhaan, 2021), tai virallisen Suomen pimeisiin puoliin. Näitä käsittelee eritoten Jäämarssi, jolla on ironinen alaotsikko ”Suomen matkaopas 1941–42”. Elokuva valmistui vuonna 2011 Ylen Dokumenttiprojektin tuotantona, mutta sitä on toistaiseksi esitetty ensi-illan aikaisen festivaalikierroksen lisäksi televisiossa vain kerran vuonna 2011.
Jäämarssi on kuvaus Suomen toisen maailmansodan aikaisesta häpeäpilkusta, sotavankileireistä, niiden huonosta johtamisesta ja leireillä toteutetusta väkivallasta. Suhonen on löytänyt elokuvaan uskomattoman näköistä arkistomateriaalia, jossa nähdään kärsivän näköisiä neuvostosotilaita tai kuolleiden heittämistä joukkohautoihin. Suhonen tarkentaa kuvan muutamaan vankileirin johtajaan, kuten sodan jälkeen elinkautiseen tuomittuun Eero Neroon, joka teloitti useita kymmeniä sotavankeja. Pääosassa ovat myös vankileirijärjestelmän luoneet teollisuusmiehet Rudolf Walden ja Petter Forsström, joiden kautta Suhonen tutkailee myös suomalaista korruptiota.
Suhonen on itse mukana aktiivisena arkistomateriaalien tutkijana ja unohdettujen muistomerkkien etsijänä. Hän on myös valinnut elokuvaan ironisia musiikkiesityksiä, kuten A. Aimon kappaleen ”Onko onni unta vain”. Lopputekstien aikana soi Ylioppilaskunnan laulajien esittämä ”Kaunehin maa”.
Alkukuvana nähdään Pyhä yö, äskettäin kuolleen Ilkka Kuusiston sävellykseen tehty musiikkielokuva Yrjö Jylhän Kiirastuli-kokoelman runosta, jonka laulaa Pekka Haahti. Tässäkin Suhonen käyttää arkistomateriaalia kuvaamaan toisen maailmansodan kohtalonhetkiä.
Juri Nummelin