(11.00) Synden lockar

La 13.4.2024 klo 11.00 Logomo, Kino-sali


SYNDEN LOCKAR
1946. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Hannu Leminen. Pääosissa: Ghedi Lönnberg (sairaanhoitajataroppilas Aino Wik), Kyllikki Forssell (sairaanhoitajataroppilas Tua Hedman), Rauha Rentola (sairaanhoitajataroppilas Misse Berg), Leif Wager (muusikko Ragnar Ekholm), Kerstin Nylander (oppilaskodin johtajatar Vivi Rask), Sven Relander (professori Gustav Åhman), Erik Lindström (tohtori Erik Flodqvist). Ensi-ilta: 21.12.1946 Haaparanta, Ruotsi. Pituus/kesto: 2255 m / 82 min. Ikäraja: K7. Esitysformaatti: DCP. Huom! Tekstitys suomeksi.


Synden lockar on Ruotsin markkinoille tehty rinnakkaisversio Hannu Lemisen ”kuppaelokuvasta” Synnin jäljet. Suomalaiset elokuvavalmistamot pyrkivät 1930- ja 1940-luvuilla toisinaan skandinaavisille markkinoille ruotsinkielisillä versioilla, tavallisimmin melko vaatimattomalla menestyksellä. Itsenäinen tuottaja Teuvo Tulio oli ahkerin kieliversioiden tekijä, mutta myös esimerkiksi Fenno-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus kokeilivat nekin onneaan.

Tavalliseen tapaan Synden lockar kuvattiin ruotsiksi samoissa lavasteissa ja pääosin samalla henkilökunnalla kuin suomeksikin, ja kaksikieliset näyttelijät esiintyivät molemmissa versioissa. Osa kuitenkin korvattiin toisilla. Eeva-Kaarina Volasen tilalle esimerkiksi otettiin Kyllikki Forssell, Tapio Rautavaaran tilalle Leif Wager ja Salli Karunan tilalle Kerstin Nylander.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sairaanhoitajataropistoon, jonka opiskelijoiden ja opettajien rakkauselämä kietoutuu vyyhdeksi, joka johtaa juuri siihen mistä opiskelijoita varoitellaan sekä ammatillisesti että yksityiselämässä: sukupuolitautiin.

Sukupuolitautien Vastustamisyhdistyksen avustuksella tehty elokuva panostaa yhdellä tasolla valistukseen ja jopa tautien tieteellisen tarkkaan esittelemiseen, toisella tasolla taas sensationalismiin: kuten monissa sodanjälkeisissä ongelmaelokuvissa, sukupuolitaudit ja muut ongelmat nousevat esille melodramaattisten yksilötarinoiden kautta, nyt ehkä kärjistetymmin kuin missään muussa elokuvassa, syfiliksen jättämien ”synnin jälkien” saattelemina. (KL)